Sellaisen koin tänään. Aamupäivällä ovikello soi, joka muuten on todella harvinaista meillä sunnuntaiaamuisin. Menin avaamaan, ja oven takana oli ystäväni miesystävänsä kanssa. Vaikka kauhistelin asuntomme sekaisuutta olin silti todella iloinen tästä yllätyksestä. Oli ihanaa istua pöydän ääressä ja vaihtaa kuulumisia. Olivat tästä ohikulkumatkalla joten eivät kamalan kauaa olleet mutta ihanaa että kävivät. Heidän lähdettyään jäin miettimään että miksi ihmiset eivät enää tee tämmöisiä yllätysvierailuja toisilleen? Loppujen lopuksi ne on kuitenkin tosi kivoja, vaikka minäkin olen aina ollut sitä mieltä että en pidä yllätysvieraista siksi että haluan siivota kaiken kuntoon ennen kuin vieraat tulee. Toisaalta tänään oli ihan mukavaa, kun ei ollut paineita siivoamisesta kun ei tiennyt että ketään on tulossa. Ystävä vieläpä sanoi sen verran että eihän täällä mitään sekaista ole. No, minusta oli mutta tosiaan, hänen mielestään meillä oli ihan siistiä. Hyvä niin. Kyllähän täällä eilen heiluteltiin moppia ja imuria ja kaksi koneellista pyykkiäkin pestiin, mutta muuten kaikki on vähän niin ja näin.
Ystävääni tämä ei haitannut ollenkaan, ja miten olisi voinutkaan kun kerran itse yllättäen tuohon ovelle pölähti. Positiivista tässä on se että tiedän ettei minun enää tarvitse ottaa paineita siivoamisesta hänen tullessaan käymään meillä, eli loppujen lopuksi hyvä kun tulivat yllättäen.
Kuten edellä mietin miksi ihmiset ei harrasta tämmöisiä enemmänkin? En nyt tarkoita ihan kaikkien ihmisten kesken, mutta jos ollaan ystäviä pidemmältäkin aikaa eikö tämmöiset yllätykset olisi ihan kivoja ja tervetulleita? Nyt ystäväni saa tulla meille oikeasti milloin vain, hän on jo nähnyt tämän kämpän melkein pahimmillaan. Harmi että tuota välimatkaa vaan on aika paljon meillä, joten nähdään todella harvakseltaan. Jos asuisimme lähempänä toisiamme luulen että joko minä ja lapset olisimme heillä tai he meillä aina.
Nyt täytyy vaan suunnitella reissua heidän luokseen. Tekisipä mieli mennä samalla tavoin yllättäen mutta koska en tiedä hänen työvuoroistaan tai muista, voi olla parempi sopia ihan etukäteen milloin mennään.
Piristi kivasti sunnuntaitani tämä käynti kyllä, ja tosiaan sellaisia turhia paineita karisi pois. Mikä on hienoa koska ystävänhän pitäisikin hyväksyä sinut sellaisena kuin olet, olit sitten supersiisti tai sellainen hälläväliä-tapaus jollaiseksi itseni luokittelen, ja vaikka mitä muuta. Ystävän pitäisikin olla se ihminen jonka kanssa ei tarvitse teeskennellä vaan voit olla ihan aidosti oma itsesi, kaikkine vikoinesi ja puutteinesi.
Sitten toiseen, tylsempään asiaan. Näyttää siltä että joudun soittamaan itselleni aikaa hammaslääkäriin. Minähän olen hammaslääkärikammoinen joten kynnys ajan soittamiselle on melkoisen korkea. Kuitenkin nyt tuolla vasemmalla puolella vihloo sen verran kenkusti, että pakkohan se on soittaa hammaslääkäriin. Toivon vaan että aika irtoaa pian ettei tuo särky äityisi kovin pahaksi. Jos vaikka huomenna tai tiistaina saisi hammaslääkäriajan niin olisi oikein upeaa, sillä tuo särky on eilisestä asti vähitellen pahentunut ja tiistaina särky voi alkaa olla jo sitä luokkaa että sen kanssa ei kovin kauaa enää kärvistellä.
Särkylääkkeen voimalla siis mennään kunnes hammaslääkäriajan saa, onneksi sitä ei ainakaan vielä tarvitse syödä kuin leipää.
Tällaista tänään Vaahteramäellä, mukavaa sunnuntaita lukijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti